Kadonneet sukat Mikä-Mikä Maassa

Siivouspäivä.  Minusta lauantai on kaikista mukavin päivä siivota. Ensin nukkuu niin pitkhän ko halvaa tai pystyy, sitte juopii antaumuksella pari tuntia kahvia. Syöttää lapset hyvin ja pistää net ulos. Sitte istuu soutotuolhin ja juopii taas kahvia kaikessa hiljasuuessa. Ottaa kaikista sängyistä makaukset ja viepii tuultumhan. Kantaa pehmolelut kartanolle, ei tartte erikshen tuulettaa, ko lapset pyörittävät niitä hangessa omissa leikeissänsä. 

Ylhensä mie alotan keittiöstä, pyyhin kaikki pinnat ja pistän tiskit pyörimhän. Siihen asti mie ehin, ko on jo ittekki päästävä ulos.

Siivousvauhthin mie pääsen oikeasthan vasta kävelylenkin ja ruuan jälkhen, son iltapäivä. Ensiksi valithan siivousmusiikki, Vain elämää-levyt on  hyviä ko niitten laulut ossaa ulkoa ja tunnelmat vaihtelee. Mie olen vähä huono siivoaja, ko minun pittää aina viihtyä ja tykätä työstäni. Niinpä se itte siivous helposti unehtuu ko mennee jammailun puolelle, koko porukalla. Ko oikhen innostuu, yksi asia saattaa johtaa toishen, ja niin sitä on saattanu vettää kärrynpyöräkisan, ilmakitarasoolot ja sen päälle tirsat ennenko muistaa mitä olilkhan tekemässä.

Siivouspäivänä olis hyvä olla vähä vihassa, silloin rätti pyörii ja lujasti. Mutta ei sitä aina satu suuttumhan oikeala hetkellä, ja sitte son vähä hithampaa. Mies aina pelkää näitä minun siivouspäiviä, varsinki jos mie aion tehhä Perustheellisen siivouksen. Se tarkottaa kuulemma sitä että mie vain hajotan kaikki paikat, veän kaappien ja laatikojen sisällöt lattialle, tuuperrun voittamattoman taakan alle  ja lähen ulos. Tai pahimmimmassa tapauksessa löyän jotaki inspiroivaa ja sulkeuvun työhuonheshen vähä askartelemhan.

Lauantaisiivous kestää aina kauan, monesti jopa seuraavhan lauantaihin asti. Tänäki iltana sattui niin, että unehuimma kattomhan Vain elämää-uusintoja telkkarista, ja makaukset unehtu pakkashen. Ei sitä ennää ehtinny uusia lakanoja laittaa, sovimma että tehhän se huomena, niinko viime viikollaki oli tarkotus. Tätä ei pitäis tunnustaa, mutta vasta tänhän sain tyhjennettyä makuuhuonhesta kassin,jossa oli semmoset hankalat matkatarvikhet syyskuiselta matkalta. Hankalat tavarat on semmosia niinko muutama kesävaatekappale, ylimääränen hiusharja, yksi sukka, vanha kalenteri, legopalikka ja polvisuojus. Ihan kaikki näistä ei tainnu olla matkalla mukana, mutta ovat ajanolhon kashin kulkeutunhet. En mie sitä nytkhän varsinaisesti tyhjentäny, mutta sain siirrettyä kaaphin, jossa muutki epämääräset nyssykät oottaa tullausta. Silloin nuorempanna mie suunnittelin ommaa kotia, ja päätin että siellä ehottomasti häätyy olla semmonen "Syvin kolkka", eli syvä kuilu, jonne saapii nakata kaikki romphet pois tieltä. Enhän mie vielä silloin lapsettomana tienny, että sammaa syvvää kolkkaa se tullee olemhan koko talo.

En ole varsinaisesti kirjannu mithän tilastoa, mutta kaikista useimmin mie siivoan lattioilta a) kyniä, b) legopalikoita ja c) yksinäisiä, pölysiä sukkia. Ei sinänsä varmhan mikhän erikoisuus, sehän on jo vanha juttu että pesukonhet syö sukan puoliskoja,mutta on net julmia laitheja mitä sukkahävikhin tullee. Legot ja kynät on mukana kaikissa leikeissä, rakennustarvikheina ja ennekaikkea tehokhaina asheina. Se tunne ko unenpöpperössä kömpii sängystä pehmoisine, herkkine jalkapohjine, ja astuu legopalikan päälle. Ei naurata.

Kävin tänhän siivousvoimia kerräämässä äitin tykönä, eli kaivamassa karkkikaappia.  Silläki oli siivouspäivä menossa, ja ilmeisesti sellainen joulu tulee-tyyppinen. Mullekki se kaivo jos sun minkälaista verhoa tarjolle, punasta, valkosta ja punavalkosta, että mihin ikkunhan mikäki sopis. Mie sanoin että en ole vielä veikkosten joulusiivoukshen asti kerenny, ko yritän tämän ihan tavallisenki nyt ensin hoitaa alta. Ja tullee se joulu  muutenki halusi tai ei ilman Virallista Joulusiivoustaki, ja hyvä niin. Muuten meillä ei tuota kyseistä juhlaa olis vietetty varmhan kertaakhan. 

Sen verran tekkee mieli tänä vuonna pingottaa, että puistan saunan lattialta viimikesäset koivunlehet, ettei lattiakaivot aivan tukkeinnu aattona vihtoessa. Ja sama homma seuraavan kerran juhannuksena!

Oikhen mukavaa joulunalusaikaa kaikille, mie hyppään nyt puhtaishin lakanoihin-ai niin- pussilakana on vielä laittaa...No, jos sitte huomenna.

                                                     -Tiina-

Taivahan Talikynttilät

Meiän nuorisoteatteritila on remontin alla, mikä on tietysti tulevaisuuen kannalta aivan mahtava asia, mutta rajottaa hiukan nykystä toimintaa. Met harjottelemma koulun ja työväentalon salissa. Tillaa on, mutta ei juuri muuta välineistöä ko mitä mie jaksan paikalle raahata. Evhäjä mie kannan sinne jo kilokaupalla, muuten kärty alkaa haissa, enkä sitte paljo muuta ennää viittikhän kuljettaa. Tylsäksihän se käypii jos mithän muuta ei ole ko cd-soitin, vaikka sanovat että luovuus nimenomhan  kumpuaa tylsyyestä. Siksi nuo meän teatterinuoret varmhan onki niin mahtavia, ko kakun sijhan keksinmuruilla syötethän:) No hoksasin mie sitte onneksi että on nuita patterilla toimivia led-valoja, ja hamstrasin niitä täyen kassillisen, kiitos vaan nuorisotoimi ja kerhorahat. Näistähän synty sitte aivan upeita juttuja, joita mie en ite hurmoksissani ymmärtänny taltioia, mutta onneksi meän ryhmässä on  Mahtava Mari, joka hoksasi. Tässä yllä tämän päivän reeneistä pikku traileri..

Illalla kotona ootti kaksi äärimmäisen tylsistynyttä enterorokkopotilasta, joille löytyki hauska ylläri äitin työkassista. Sammutimma töllöttimen ja valot, sytytimmä led-kynttilöitä ja erilaisia valosarjoja, ja rakensimma valoveistoksia toisistamma. Hienoja tuli! Voitto olis vielä halunnu leikkiä sitä maailman hauskinta piirustusleikkiä jonka viikonloppuna opetin, mutta Nukkumatti kolkutti jo ovella.
Se maailman hauskin piirustusleikki on siis semmonen, että yks hakkee jonku esineen, kuvailee sitä tarkasti ja muut piirtää näkemättä sitä esinettä. Ja vaikka kuinka selittää tarkoin, koskhan se ei onnistu, ja sitte naurattaa.  Mie leikin sitä leikkiä lapsena Jukan kans myöthän, aina silloin jos emmä piirtäny paperinukkeja tai suurisilmälasisia Kerttuja tai leikkiny agentteja tai postia ja kauppaa. Ja vasta nyt hoksin opettaa sen omille lapsille!Vanhat leikit ja yksinkertasuus kunniihan!

Valoisin terveisin, Tiina

Made In Puljulandian tuotteilla omat sivut!

Heippa vain kaikille!

Perustin Made In Puljulandia-tuotteille omat sivut, ja täällä jatkan turhia löpinöitäni entishen malhin.Teille, joita mallistoni kiinnostavat, heitän vinkikiksi piipahtaa sivuille madeinpuljulandia.com...sieltä löytyy näin aluksi ainakin Happy Housewives-Somaa kotoilua mallisto, joka tulee varmhan kasvamhan sitä mukkaa ko aikaa löytyy. Nähdään ja kuullaan molemmilla sivustoilla! 

p.s. viimi yönä oli tullu lunta toistakymmentä senttiä. Iltapäivän pinkinpunanen auringonlasku enteili pakkasta, ja nyt näyttää olevan makiat kymmenen astetta miinusta ja täysikuu ! Mie kesäihminenki tunnustaudun nauttimhan tämmösistä keleistä:)

                                                   <3Tiina<3

Happy Housewives-Soman kotoilun mallisto

Olipa hauska ja kotoisa ilta Cafe Somassa, kiitos vaan Helille! Erityiskiitokset ihanille malleille Titta-Riinalle, Jaanalle ja Annikalle, jotka heittäytyivät kotirouvaleikkiin ja esittelivät Tupperware-tuotteita Made In Puljulandian essuihin pynttäytyneinä!

Punaa huuliin ja menoksi!

Saisiko vieraille olla kuppi kuumaa?

Onpas näppärät kulhot-ja näpsäkkä emäntä!

Essu "Kirsikkakaakao", hinta 70,- Rintakoru "Soma", hinta 15,-. Malli Annika.

Kätevä laite, sirpsakka kotirouva.

Essu "Soma Sitruuna", hinta 70,-. Rintakoru "Soma" , hinta 15,-. Malli Titta-Riina.

Tässähän voi säilyttää vaikka mitä! Niinkuin essun suurissa taskuissakin:)

Siis..miten tämä toimiikaan..ahaa! Osaavan emännän puoliessu "Soma Sitruuna", hinta 50,-. Malli Jaana.

Ihastuttava kotirouva! Kaksiosainen puoliessu "Soma Sisäkkö" , hinta 50,-. Rusettiasusteet 7,- kpl. Malli Titta-Riina.

Essu "Nainen kuin kermakakku", vaaleanpunainen/ruskea, hinta 75,-. Rintakoru nimikirjaimella 15,-

Ding dong, ovikello soi!Tässä essussa kehtaa ottaa vieraat vastaan. Essu "Nainen kuin kermakakku" , sinisävyinen  hinta 75,-. Malli Titta-Riina.

Happy Housewives-Somaa Kotoilua!

 

 

 Siitä tulee kohta kaheksan vuotta, ko valmistuin Taideteollisesta korkeakoulusta vaatesuunnittelun linjalta taiteen kandiksi. Nykynen keskimmäinen oli silloin kahen kuukauen ikänen nyytti, esikoinen neljän vanha. Met asuimma neljästhän kahen asuttavassa kerrostalohuoneistossa Kalliossa, Linnunlaulun ja Linnanmäen kuphessa. Soli ihan soma kämppä ja somalla paikalla, mutta ei sitä sen aikasta arkielämää miksikhän nautinnoksi voinu sanoa. Keittiihön mahtu yksi kerralhan, toinen jos sinne änkes niin jäi jumhin. Ja se kauppareissu. Ei voi ylämäki tuntua raskhammalta ko Hakaniemen ympyrätalosta Kolmannelle Linjalle, vaunuja pukaten toisela käelä, kauppakasseja kantaen toisella, ja sillä kolmannella käellä jota ei ollu, vettää perässä kiukuttelevaa uhmaikästä. Hiki oli kauhea ennenko koti häämötti, mutta pahin oli vielä eessä.Vauvanvaunuja ei tietenkhän voinu jättää rappukäytävhän, vaan net piti repiä kyytiläisinens päivinens toistakymmentä rappusta ylös, enneko pääsi taistelemhan ittensä, tavaransa ja vaununsa hishin. Hissi oli niin pieni, että vaunut piti nostaa poikittain pysthön, ja lapsi roikku pää alaspäin koko matkan ylös. Se toinen lapsi oli johonki nurkhan survottu kauppakassien kans jos mahtu. Hyviä lapsia niistä on silti kaikesta huolimatta tullu. (Tämä kuopus on sitte ihan asia eriksens, semmonen ns. maaseutukokeilu. Tästä on tulokset nähtävissä sitte myöhemmin.)

Niin met pakkasimma laukut ja muutimma tänne pohjoshen, ja mie jätin kaiken sen taakse mitä olin vuosia opiskellu. Mie olin totaalisen kyllästynny koko vaatetusteollisuuthen, se tuntu aivan pöhköltä ja turhalta koko touhu. 

Mutta vuosien jälkhen pikkuhiljaa mulla alko kutkuttamhan, ja ajatus omasta mallistosta tuntua mahottoman hauskalta. Ja sattumalta samhan aikhan Kittilhän perustethin Cafe Soma, jonka pastellisävyt ja suloisen kodikas fiilis inspiroivat malliston suunnittelua-lopputuloksena on Happy Housewives- Somaa Kotoilua-essumallisto, jonka pienimuotoinen muotinäytös on huomenna-missäpä muuallakaan kuin - Cafe Somassa!

Somat essut valmistuvat osittain Ommel Alinan kätevissä käsissä:)

Sur-rur!Äänimaisemaa Ommel Alinassa

Soma sana.

Hartauella kerätty nappikokokoelma on saanut herätä Ruususen unestaan.

Surinaa Puljulandiassa, Essut levällään.

Somaa kotoilua! Tämä essu ehti lähteä lahjapakettiin ennen muotinäytöstä salaperäiselle "M":lle

 Soma kahvilanomistajatar Heli ja herkulliset kuppikakut.

Marina ja Heli malleina:)

Myös onnelliset kotirouvat voivat hurjistua joskus, ja silloin kannattaa pysytellä kaukana- Tupperwaren kestävät tuotteet käyvät tarvittaessa myös aseina!

 

Made In Puljulandia on tästä alkaen siis myös tuotemerkki, joka visuaalisesti kiteyttää minun senhetkisen sielunmaiseman. Tällä hetkellä Puljulandian kirkasta pakkasyötä tarkastelhan pastellisävysten, röyhelöreunaisten linssien läpi, ja otethan kaikki ilo irti Somasta Kotoilusta!

Tervetuloa Huomenna Cafe Somaan klo 18.30, jossa onnelliset "kotirouvat" Tiina ja Heli esittelevät Happy Housewives-mallistoa ja  Tupperware-tuotteita!

Muotinäytöksen jälkhen päivitän tänne lisää kuvia, ja sittenpä tätä kautta voi tehhä myös tilauksia:)

Sommaa Hommaa!

Kiitos Cafe Soma kun olet nyt olemassa, yksi minun pienistä ja lukuisista haavheista on saanut täyttymyksen. Taas voin kertoa teille rakhat ihmiset,täällä maailman reunallaki on aivan mahollista olla elämhän tyytyväinen ja onnellinen.

Sinkkuelämä-sarja on muuten aika köpö, mutta mie olen aina fiilistelly sitä ko se Carrie kutvuttaa ympäri New Yorkia kiharapilvi hulmuten, korkkarit kopisten märkää asfaltia vasten... ja kirjottelee omia kolumneja ihan onnessans. Niin olen nyt vähä niinko se. Paitsi mulla on ohuet hiukset, ylikasvanu kampaus, vanha villatakki ja tennarit. Enkä mie kirjota sinkkuseksistä,ainakhan vielä. Mutta täälä mie istun, juon Lattea kansainvälisellä konhella valmistettuna ja nautin ympärillä hyörivistä ihmisistä-ja kirjotan ommaa blogia trendikhästi kahvilassa. Vähäkö siistiä.

Välillä samhan pöythän saattaa  pyörähtää tuttuja, joitten kans saapii jutustella kaikenlaista vessapaperimerkeistä avaruuthen. 

Ja on tosi mukava olla tämmösessä kansainvälisen tunnelman kahvilassa, jossa Kahvilanomistajatar huikkaa keittiihön "Huomenna pittää muistaa tilata fettaa!"

 

Yhtenä päivänä, ko ruoka oli valmista ja olimma aikheissa alkaa syömhän, mie näjin pirtin ikkunasta että postimies on vaihtanu autoa, ja sanoin sen äänhen. Kaikki juosthin ikkunan äärhen ihmettä kattomhan, mutta vihottu ehti just ajjaa tallin taakse ja kuppas siellä loputtomalta tuntuvan ajan. Mies ja lapset oottivat ja oottivat, mutta postiautoa ei vain näkyny. Sovimma että mie jään ikkunalle päivystämhän ko muut mennee syömhän, ja ilmotan ko se lähtee taas liikhelle. Viimein se lähtiki, huusin ruokasalonkhin että kattovat sieltä ikkunasta, ko ajjaa kohille. Pettymys oli suuri, mie olin taas kattonu väärin, sama vanha auto soli ko enneki, tyärki sen tiesi sanoa. Onneksi hirvikäristys oli sentäs hyvvää, ja pettymys sai loivennusta.

Sanomattaki on selvää, että tämän tyyppinen jännityksen taso ei ehkä riitä päivästä toishen, ainakhan ihan kaikille. Mie olen semmosta jännitystä ettivää sorttia, ja nyt mie tunnustanki teille kaikille,että mie elän niinko semmosta kaksoiselämää.

Minun draamaohjaajan ura alkoi siitä, ko toimin ruottin opettajan sijaisena parin kuukaen ajan, ja siitä parin vuojen päästä nuoret, joita olin opettannu, pyysivät minua teatteriohjaajaksi ryhmällensä. Tämän yhtälön voi ottaa monelta kantilta, mutta molen päättäny ottaa sen ihan positiivisena asiana. Mullahan ei tuolloin vielä ollu minkhänlaista alan koulutusta eikä kokemusta, mutta vaatimattomaan tapaani en tuolloinkhan kyseenalaistanu kykyjäni ko. tehtävässä. Mie luppauvuin ihan varoen,  olin vielä äitiyslomalla, ja arvelin että josko parin viikon välein pääsisin paikalle-ja kissanviikset,hurahin homhan kertaheitolla! Nyt lähtee neljäs vuosi draaman ja teatterin parissa, ja innostuspöhinä senku kasvaa!

Hercule Poirot-wannabe?

 

Mie viihyin jo pienenä omissa pikku maailmoissani kaikenlaisia mielikuvitusjuttuja kehitellen, pitihän sitä äksöniä keksiä jos sitä ei kerta muuten ollu. Agenttileikit oli aivan parhaita , vaikka joskus oli tosin turhauttavvaa kökkiä tien reunassa piilossa rekkarinumeroita kirjaamassa, ko niitä autoja kulki niin mahoton harvakselthan. Nämä draamahommat vastaa agenttileikkejä näin aikuisiällä, ja aika monhen jänhän tilanthesthen oleki saanu teatterin myötä ajautua! Syyskuun lopulla sainkin erityisen jännän kutsun tulla Teatteriagenttien verkostoitumistapaamiseen Suomen Turkuun & Teatterilaivalle, ja sinnehän mie lähin ilosta kiljuen! Teatterinuoret jätin selviytymhän  ensi-iltaa edeltävistä harkoista ihan omin päin,mulla oli paljon tärkeämpää tekemistä- olinhan saanut Salaisen Tehtävän hoidettavaksi!

Suomen Turussa oli kaunista, kosteata ja rehevää.

Saavuin Turkhun yöjunalla, ja mulla oli aikaa hiippailla kaupungin laitoja ennen Agenttien tapaamista. Aurajoki on ihan must kohde aina!

Rakkaudenlukkoja ja limetinvihreää<3

Paikka mikä tahansa, kauppatorille on päästävä! Kalanhajua ja kukkatätejä!

Teatteriagenttien Salainen Kokoontuminen-Olipa mahtavaa tavata huipputyyppejä!

Jee laivalle! Voi olla hiukan lapsellista tai vähinthän tyylitöntä fanittaa Ruottinlaivoja, mutta minusta niissä on niiiin fiilistä!

Turku-Tukholma-väli oli kyllä mielenkiintosempi ko Helsinki-Tukholma, saaristoa ja rantaviivaa paljo enämpi! Ja taas sai haaveilla omasta pikku saaresta keskellä hurjaa, raivoavaa merta!

Happy days, Happy shoes

Suklaafondue!

Tähän ei ole sanoja.

Suhteellisen onnellinen hetki. Hyvä seura, hyvä ruoka.Muuta ei tarvita!

Rollon Lentävän Poron Pojat vetivät mainion Improbattlen risteilyn huipennukseksi:)

  Ma niin kaipaan takaisin merelle, meren pärskyihin ja buffettipöytään. Jos joka päivä laittaa euron säästöpossuun, koska pääsee taas pakkamhan rinkan liian täythen vaatheita joita ei käytä, ja raahaamhan kaksin käsin koko kylälle tuliaisia, jotka kuitenki syö itte?

Eräjormailua 24h

Tuntuu että tästä eräjormaseikkailusta, kesästä ja syksystä on jo ikuisuus. On ollu aika mahottoman  tapahtumarikas syksy, josta toipumishen on menny koko lokakuu. Voipi sanoa että yhtä draamaa, mutta hyvin antoisaa.  Päätin erhän työrupeaman syyskuun lopussa, ja onki ollu opettelemista puolityhjän kalenterin kans elämishen. Niin villiltä ko se kuulostaaki, vasta nyt alan hahmottaa ,että Vapaapäivä tarkottaa sitä, että silloin ei tehhä mithän töihin liittyvää. Ja nyt ko mie alan päässä tähän vapauen ja puolityhjän kalenterin makhun, suoranainen laiskuus alkaa rapsuttaa somasti olkapäällä:)

 

Tämä alla esitelty syyskuun luksusloma Siettelön Karhakkamaassa oli yksi hienoimpia kokemuksia pitkhän aikhan, kaikessa yksinkertasuuessa ja rauhassa. Ja ehkäpä juuri siksi. Ihminen on siitä puolen villi, että se kovin helposti unohtaa, miten helppoa elämästä nauttiminen loppujen lopuksi on. Ko vain lakkaa höpertämästä tyhjää.

The Lista. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty.Mies harrastaa näitä, ja saa tuntea itsensä tärkeäksi.

Majapaikka. Mie olen tuo vihreä mytty.

Stara.

Pyykkinarulla rakennethan kotoisa olo.

Mies ja suunta. Nainen ja äärettömän huono suuntavaisto seuraavat perässä.

Taikapuu

Majapaikka

Kun Mies pohtii suuntia, mie saan miettiä omiani

Mies kulki kaukana edellä horisonttiin tähyillen, mie kompastelin okshin ja löysin hienoja juttuja maasta.

Jännittävää!

Ah ihania syksyn värejä!

Nyt maa ja taivas on valkoset, väriskaala valko-harmaa akselilla kautta horisontin. Lunta on maassa muutama sentti, taisi se talvi siis jo tulla. Vaikka en talvi-ihminen varsinaisesti olekhan, otan tavotheksi nauttia tästä hämyisästä ja hiljasesta vuodenajasta, ja kattaa vaikka tänne sisälle  talven ajaksi  semmonen värikattaus, että selviää!